On kaikki niin kuin ennenkin: mustiin pukeutunut Ville Valo on täällä taas. HIM-yhtyeen menestysvuosien, Agents-yhtyeen kanssa tehdyn yhteistyöprojektin ja pitkän hiljaiselon marinoimana Suomen ehkäpä kaikkien aikojen kansainvälisesti tunnetuin rocktähti palaa parrasvaloihin ja kertomaan kuulumisistaan haastatteluissa.

Yksi vertaus toistuu, kun Valo, 46, puhuu:

– Tässä on mukana kaikki palikat. Niin hyvät kuin pahatkin.

Hän toistelee kielikuvan eri versioita miettiessään esimerkiksi vastoinkäymisten kasvattavaa vaikutusta – vaikkapa nuoruutensa bailaamista ennen raitistumistaan ja ystävyyttään Bam Margeran kanssa kuten tässä IS:n haastattelussa.

Tai uudesta levystään, joka on syy vuosikausien hiljaisuuden katkaisemiseen. Valo on tehnyt VV-artistinimellä perjantaina julkaistavan albumin Neon Noir.

– Tämä on soololevy niin hyvässä kuin pahassakin. HIMiin verrattuna se on vähemmän metallia, ehkä muut HIM-jätkät olivat enemmän metallipäitä kuin minä, hän ohjeistaa vanhan yhtyeensä faneja.

Perjantaina alkavilla keikoilla on luvassa tulkintoja myös HIM-hiteistä, joista osa voisi olla mukana uudella levylläkin.

Sillä yhtä varmasti kuin Valo pukeutuu mustaan, hän on parantumaton romantikko.

Kuva: Pasi Kostiainen

KORONAPANDEMIA vaikutti Ville Valon levyn tekemiseen paljon. Hänen HIM-yhtyeelle kirjoittamiaan lauluja on tavattu jakaa kahteen sen mukaan kertovatko ne erosta vai rakastumisesta, mutta ensimmäiselle soololevylle sopivasti VV sukelsi nyt itsetutkiskeluun.

– Ihmiset ajattelevat usein, että levyt ovat päiväkirjamerkintöjä joltain tietyltä ajalta. Tarinat laulujen takana ovat kuitenkin monisyisempiä ja abstraktimpia, Valo sanoo.

– Minusta palaan (uuden levyn sanoituksissa) peruskysymyksien äärelle, ulkopuolisuuden tunteeseen ja sen miettimiseen, ettei tässä ole järkeä. Luulen, että tämä johtuu pandemiasta. Kun joutui pandemian takia rauhoittumaan, hälinä ympäriltä katosi, joutui kohtaamaan alkutuntemuksia. Se on kiinnostavaa, mutta välillä ihan kamalaakin. Ja kuinka ne tunteet ovat edelleen ihan samanlaisia kuin nuorena. Ne eivät ole muuttaneet muotoaan.

– Lauluissa juhlistetaan kantapään kautta oppimista. Sitä, että elämässä on synkkiä pilviä ihan syystä – olemme nyt oppimassa jotain.

HIM-FANIT ovat odottaneet Ville Valon aktivoitumista viisi vuotta. HIM lopetti 31. joulukuuta 2017 keikkaan Helsingin Tavastialle.

Kesän 2019 Valo kiersi esittämässä Rauli ”Badding” Somerjoen ja Topi Sorsakosken tunnetuksi tekemiä lauluja rautalankakitaran mestarin, Esa Pulliaisen johtaman Agentsin solistina. Mutta muuten Valo on pysytellyt poissa julkisuudesta ja keikkalavoilta. Kuva: Vesa-Matti Väärä

Hän sanoo työstäneensä ”koko ajan” nyt julkaistavaa levyä, koska on tehnyt ”Prince-meiningillä” kaiken itse: hän on kirjoittanut kappaleet ja tietysti laulaa ne, mutta Valo on myös soittanut levyllä kaikki instrumentit itse ja äänittänyt soittonsa. Hänen kotinsa kellarissa oli Kumu-rumpusetti koko ajan mikitettynä, että hän saattoi tehdä äänityksiin muutoksia vielä miksausvaiheessa.

Yleisö on siis odottanut Valon näkemistä livenä, mutta onko hän odottanut keikoille pääsemistä itse? Vai onko esiintyminen ujona itseään pitävälle Ville Valolle rocktähtikuvion vastenmielisempi puoli, tahtoisiko hän vain tehdä uutta musiikkia koko ajan ihan princenä?

– Kyllä minun on omastakin mielestäni tultava jo ihmisten ilmoille. Eihän se ole tervettä olla jatkuvasti siellä kellarissa. Esa (Pulliainen) kutsui studiotani Hiilikellariksi: ”Ai, Hiilikellarin mörkö tuli taas”, Valo kertoo.

– Tulin nyt olleeksi studiossa ihan tarpeeksi. On hyvä ollut olla poissa julkisuudesta vähän aikaa, kun mitään isompaa juttua ole ollut.

Koronapandemia rajoituksineen osui Valon elämään sopivasti. Kun ihmiset eivät muutenkaan pahemmin poistuneet kotoaan, hän viihtyi kellaristudiossaan.

– Tottelin koronarajoituksia kiltisti. Mutta alkuvuonna 2021 alkoi olla kyy otsassa, kun toisen kesän tapahtumat putkeen peruuntuivat. Eikö tämä ikinä lopu? Valo muistelee.

– Pandemian aiheuttama epätietoisuus sai ottamaan aika zenisti. On asioita, joihin voi vaikuttaa ja joihin ei voi. Päätin keskittyä levyntekoon, siihen saatoin vaikuttaa. Henkilökohtaisesti ehkä suurin juttu koronarajoituksissa oli se, että mutsia ja faijaa en nähnyt pariin jouluun. Muuten elämäni ei mennyt mitenkään pipariksi. En ole niin sosiaalinen ihminen. Musiikintekeminen on muutenkin yksinäistä. Otin siitä puolesta parhaan irti.

– Nostan hattua skloddeille tuosta ajasta selviytymisestä: kelaa, miltä olisi tuntunut olla 15-vuotias, kun rajoitukset iskivät päällle? Ja perheille, jossa vanhemmat olivat etätöissä ja lapset etäkoulussa, himassa koko ajan. Se on ollut varmasti vaikeaa. Minä saatoin vetäytyä ylhäiseen yksinäisyyteen tekemään musiikkia. Se oli ihan jees!

Nyt kun uusi musiikki on valmista ja rajoitukset ovat poistuneet, Valo on valmis kiertue-elämään.

– Odotan mielenkiinnolla matkustamista. Kävin syksyllä ensimmäisen kerran vuosiin reissussa, höpöttelemässä tuosta platasta Berliinissä ja Lontoossa. Oli aikamoinen elämys mennä yhtäkkiä uusitulle Helsinki-Vantaalle. Yhtäkkiä olin ziljardin ihmisen keskellä: ai niin, tätä se on se elämä!

ESILLÄ Ville Valo on toki ollut ilman omaa panostaankin. Yhdysvaltalainen tv-tähti ja skeittaaja Bam Margera on syyttänyt elämänsä raiteiltaan saattaneesta päihdeongelmastaan vanhaa ystäväänsä Valoa. Nuoret julkkikset juhlivat paljon yhdessä 2000-luvun ensimmäisinä vuosina.

– Olen pahoillani, jos hän voi huonosti. Olimme tosi läheisiä. Heiluttiin paljon yhdessä, niin bändin kanssa kuin muutenkin. Niin hyvässä kuin pahassakin, Valo muistelee.

HIM yhtyeen Ville Valo ja Bam Margera esittelevät identtisiä tatuointejaan Hampurissa vuonna 2003. Kuva: Jouko Lehtola

– Bamilla oli koko ajan kuvauksia ja kaikkea säätöä. Kumpikin oli nosteessa, oli paljon hyvää energiaa Mutta ei sitä silloin sisäpuolelta tietenkään nähnyt.

– Mutta nämä viime aikojen jutut… ei se ole hän, joka puhuu. En tiedä onko se pullon henki vai joku muu. En voi sanoa muuta kuin toivon hänen voivan paremmin. Hänen itsensä takia ja vielä enemmän siksi, että hänellä on skloddi ja family, vanhemmatkin ovat nastoja tyyppejä. Ympärillä on ihmisiä, jotka välittävät hänestä. Minä näin hänet viimeksi viisi vuotta sitten HIMin viimeisellä rundilla. Se oli nopea tapaaminen ja hän oli silloin ihan skarppi.

Lue lisää: Ville Valo kommentoi viimein Bam Margeran rajuja syytöksiä – kertoi yrittäneensä tavoittaa takavuosien tv-tähteä

Lue lisää: Bam Margeran raju tilitys Ville Valosta – Jackass-tähti hämmentyi suomalaisrokkarin aamuisesta teosta, mutta seurasi perässä: ”Pidin sitä hulluna”

Bam Margera ei ole ainoa, joka on kärsinyt päihdeongelmista. Ville Valo itse kertoi IS:lle vuonna 2007 käyneensä läpi päihdekuntoutuksen. Takana oli HIM-yhtyeen ensimmäinen vuosikymmen. Nousu huipulle ensin Suomessa, sitten sensaatiomaisesti Saksassa listaykköseksi Join Me (In Death) -biisillä, kiertueita ympäri maailmaa ja muun muassa vahvan fanipohjan rakentaminen Yhdysvaltoihin ahkeran rundaamisen kautta.

Mutta lähes tauoton työskentely ja rockelämälle perinteisesti tyypillinen, railakas juhliminen vaativat veronsa. Piti pysähtyä, ja se onnistui katkaisuhoidon kautta. Nyt Ville Valo kiittelee HIM-yhtyeen edesmennyttä manageria Seppo Vesteristä siitä, että hän ohjasi laulajan hoitoon tämän omasta pyynnöstä.

– Kun oli saatu Venus Doom (HIMin kuudes albumi, 2007) valmiiksi, voimat loppuivat. Sanoin Sepolle: ”Jeesatkaa jotenkin. Mitä mun pitää tehdä?” Muistan aina, mitä Seppo vastasi: ”Ei tässä mitään. Sattuu sitä paremmissakin perheissä.” Se oli hyvin sanottu. Koska niinhän se on. Eikä sitä näe itse, kun huono olo on kaiken keskipiste.

Kuva: Pasi Kostiainen

Ville Valon keikka-arjessa kaikki muuttui tuolloin 15 vuotta sitten kertaheitolla.

– Olen varmaan tehnyt (koko urallani) rundeja enemmän selvin päin kuin jurrissa, hän sanoo.

– Kilpailu on niin kovaa, että ei ole mahdollisuutta bailata rundilla, jos haluaa olla hyvässä iskussa. Koen, että itselle jodlaaminen on omempi juttu kuin oluen litkiminen. Vedän rundeilla streittiä linjaa.

Jopa nuoren HIM-Villen tavaramerkki eli tupakointi on jäänyt.

– En ole röökannut vuosiin. Se vaikuttaa laulamiseen niin, että hapenottokyky on parempi ja pystyn laulamaan pidempiä ääniä hengästymättä. Samoin kun pystyn kävelemään portaita hengästymättä, ihan kuin minulla olisi kolmasosan isommat keuhkot. Se on iso ero.

Katuuko Ville Valo sitten sitä, miten poltti nuoruudessaan kynttilää molemmista päistä? Kasvoille välähtää tuttu, ilkikurinen hymy, kun hän toteaa:

– En loppupeleissä kovin monta päivää vaihtaisi pois. Ilman niitä oppitunteja en olisi tässä. Välillä pitää mennä kantapään kautta.